Snooker MM-kisat 2026 lähestyvät, ja John Higgins saapuu turnaukseen maailmanlistan viidentenä. Nelinkertainen maailmanmestari on edelleen kilpailukykyinen, mutta pelin kehitys asettaa hänen uudenlaiseen testiin.
Kausi 2025–26: Kaksijakoinen kausi
John Higginsin kausi on sisältänyt selkeitä vaiheita. Vahva jakso nähtiin elokuusta marraskuun alkuun, jolloin hän ylsi viidessä rankingturnauksessa kahdesti puolivälieriin (Wuhan Open, Northern Ireland Open), kerran välieriin (British Open) ja eteni aina International Championshipin finaaliin. Finaalissa Wu Yize oli kuitenkin parempi lukemin 10–6.
Tämä jakso vahvisti käsitystä siitä, että Higgins pystyy edelleen pelaamaan korkealla tasolla useita turnauksia putkeen. Erityisesti hänen ottelunhallintansa ja kykynsä kääntää tiukkoja freimejä edukseen olivat vahvasti esillä.
Tämän jälkeen rankingkausi kääntyi kuitenkin selkeään notkahdukseen. UK Championshipissä, German Mastersissa ja Scottish Openissa Higgins putosi toisella kierroksella. World Grand Prix’ssa tie katkesi jo avauskierroksella, kun Zhao Xintong voitti hänet 5–3.
Tulokset eivät sinänsä olleet romahdus, mutta alkukaudella nähty tasaisuus katosi. Higgins ei enää pystynyt rakentamaan pitkiä turnausputkia, vaan suoritukset jäivät yksittäisiksi onnistumisiksi. Samalla korostui myös se, kuinka pienet marginaalit ratkaisevat nykypäivän snookerissa.
Tammikuussa Higgins näytti kuitenkin jälleen, mihin hän parhaimmillaan pystyy. Mastersissa hän eteni finaaliin, jossa Kyren Wilson oli parempi 10–6. Finaalipaikka oli merkittävä signaali siitä, että pelin taso oli menossa takaisin oikeaan suuntaan.
MM-kisoihin Higgins saapuu kohtuullisessa vireessä. Viimeisistä turnauksista saldona on finaalipaikka Players Championshipissä, jossa Zhao Xintong oli jälleen parempi 10–7, sekä välieräpaikka Welsh Openissa.
Pientä epävarmuutta tuo kuitenkin World Openin avauskierroksen tappio Stan Moodylle lukemin 5–4. Se muistuttaa siitä, että Higginsin pelissä on edelleen vaihtelua, eikä taso pysy täysin vakaana turnauksesta toiseen.
kuva: George Wood/Getty Images
Snooker MM-kisat 2026: kokemus vastaan pelin kehitys
John Higginsin pelin vahvuudet ovat edelleen selkeät. Hänen safety-pelaamisensa ja mentaalinen kestävyytensä pitävät hänet yhä kiertueen kärjessä.
Higginsin suurin vahvuus ei ole enää yksittäinen osa-alue, vaan kokonaisuus. Hän pystyy rytmittämään otteluita, pakottamaan vastustajat virheisiin ja hyödyntämään pienetkin paikat tehokkaasti. Tämä tekee hänestä erityisen vaarallisen varsinkin Cruciblen pitkissä ja mentaalisesti vaativissa otteluissa.
Hyökkäyspelaaminen ei ole kuitenkaan enää samalla tasolla kuin hänen parhaimpina vuosinaan. Tämä näkyy myös tilastoissa: Higgins on tällä kaudella tehnyt 21 satasta, mikä riittää vasta sijaan 24 kiertueella. Ero aivan terävimpään kärkeen on selvä, ja se voi muodostua ratkaisevaksi tekijäksi.
Silti Higgins on pystynyt kompensoimaan tätä muilla osa-alueilla. Kaksi rankingfinaalia ja Masters-finaali osoittavat, että hänen kokonaisuutensa toimii edelleen korkealla tasolla. Hän ei välttämättä voita otteluita ylivoimaisella hyökkäyksellä, vaan rakentamalla ne kärsivällisesti.
Cruciblessa tämä tasapaino voi olla sekä etu että haaste. Pitkät ottelut ja paineenhallinta suosivat Higginsin kaltaista pelaajaa, mutta samalla nykypelin vaatimukset korostavat tehokasta breikinrakentamista, erityisesti kovatasoisia vastustajia vastaan.
Higginsin MM-historia alleviivaa hänen asemaansa. Debyytti vuonna 1995 päättyi tappioon Alan McManusille, mutta jo muutamaa vuotta myöhemmin hän eteni MM-finaaliin.
Ensimmäinen maailmanmestaruus tuli vuonna 1998, kun finaalissa kaatui Ken Doherty lukemin 18–12. Mestaruuksia seurasi lisää vuosina 2007, 2009 ja 2011, kun finaaleissa kaatuivat Mark Selby, Shaun Murphy ja Judd Trump.
Näin John Higgins nousi maailmanmestariksi vuonna 1998:
Myöhemmin urallaan Higgins on edelleen pystynyt pärjäämään MM-kisoissa. Vuosina 2017–2019 hän eteni kolmeen peräkkäiseen MM-finaaliin, mikä kertoo hänen kyvystään sopeutua myös pelin muutoksiin.
Viime vuosina Higgins on vakiinnuttanut paikkansa turnauksen loppuvaiheissa kolmella peräkkäisellä puolivälieräpaikalla ennen vuoden 2026 kisoja. Se kertoo tasaisuudesta, mutta samalla siitä, että viimeinen askel on jäänyt puuttumaan.
Arvio: riittääkö hyökkäyspeli tukemaan vahvuuksia?
John Higginsin pelin ydin on vahva safety-pelaaminen ja mentaalinen kestävyys, joiden varaan hän pystyy rakentamaan otteluita maailman parhaita vastaan. Hän kykenee yhä pakottamaan vastustajansa virheisiin ja hallitsemaan pelin rytmiä pitkissäkin otteluissa.
Keskeinen kysymys liittyy kuitenkin siihen, pystyykö hänen hyökkäyspelinsä hyödyntämään nämä tilanteet riittävän tehokkaasti. Paikkoja syntyy, mutta nykypelin vaatimustaso edellyttää, että ne käännetään breikeiksi, joilla voitetaan freimejä ja otteluita.
Higginsin kokonaisuus pitää hänet edelleen kilpailukykyisenä, mutta mestaruus vaatii tasapainoa hyökkäyksen ja kontrollin välillä.
Siksi keskeinen kysymys kuuluu: riittääkö Higginsin hyökkäyspeli tukemaan hänen yhä huipputasoista safety-pelaamistaan mestaruuteen asti?
Artikkeli on osa Snooker MM-kisat 2026 -ennakkosarjaa.