Sitä pysähtyy välillä miettimään, että mikä on se perimmäinen syy, joka saa valmentajan sitoutumaan ja ajamaan jäähallille monia kertoja viikossa. Valmentajat antavat itsestään näille nuorille suunnattomasti aikaansa ja välittävät osaamistaan eteenpäin niin teoriassa kuin käytännössäkin. Seuratoimintaa jo useita vuosia läheltä seuranneena, epäilen, ettei syynä ole suinkaan muhkea ja rutkasti nollia sisältävä tilipussi, vaan enemmänkin rakkaus lajiin. Usein tie valmennuksen pariin saa alkunsa kuin varkain, siinä sivussa, lapsen harrastuksen kautta. Yhtäkkiä sitä sitten huomaakin olleensa kyydissä jo vuosia.
Kun näitä silmät kirkkaana loistavia valmentajia seuraa pelin tiimellyksessä, ei voi jäädä epäselväksi, että he kaikki ovat rakastamansa lajin parissa. Kenties saavat näiden nuorten myötä takaisin häivähdyksen ja palan siitä koko kehoa sähköiskun lailla ravisuttavasta energiasta, jota vain nuorena, aistit auki pystymme kokemaan. Meillä on etuoikeus kutsua näitä huipputyyppejä joukkueemme valmentajiksi. Mukana on monta erilaista persoonaa, jotka yhdessä tarjoavat meille osaamista, kannustusta, naurua, sitkeyttä, kovuutta ja silti pehmeyttä. Suunnitelmallisella ja omistautuneella tiimityöllä he ovat vieneet joukkuettamme askel askeleelta ja luistimenveto kerrallaan eteenpäin. Tämän kauden tulokset puhuvat puolestaan!
Mitä me tekisimme ilman valmentajaamme, joka ohjaa harjoitteet ammattimaisesti opastaen jäällä, antaa palautetta ja kehuja henkilökohtaisesti ja on tsemppaamassa silloin kun sitä tarvitaan. Tämä idearikas valmentajamme keksii laittaa lapset pelaamaan oheistreeneissä umpihankifutista, juoksemaan ylös alas kuntoportaita ja tekee sen kaiken vieläpä itse eturintamassa esimerkillisesti johtaen. Tämä valkku kehitti meille ikioman tsemppihuudon, jota ilman, peliin ryhtyminen tuntuisi nykyään jo suorastaan häväistykseltä. Pelipäivinä tämä valkku kantaa viittä vaille arkkupakastimen kokoisen kaiuttimen mukanaan hallille, jotta nuoret saisivat kunnon tsempin peliin päälle. Siinä jytkeessä nousee pelaajien ohella tunnelma ja adrenaliinitasot kattoon myös vanhempien keskuudessa. Tämä valmentaja elää tunteella mukana ja se välittyy niin pelaajille kuin perheillekin. On tosiasia, ettei monetkaan yhteishenkeä luovista asioista maksa maltaita, mutta vaativat taakseen viitseliäisyyttä ja ihmisen, joka tahtoo oikeasti hyvää näille nuorille.
Entäpä valmentajamme, jonka huumori on omaa luokkaansa ja joka saa vanhemman jos toisenkin repeilemään ääneen letkautuksilleen. Hänen kantava äänensä ohjaa tekemään parhaansa niin treeneissä kuin peleissä. Mikäli tämän valkun silmään harjoite tuli tehtyä puolitehoilla, pitää tämä asiansa osaava leader huolen, että tilanne otetaan uusiksi. Hän antaa palautetta juuri siinä hetkessä, opastaa ja näyttää itse mallia. Upeaa seurata kuinka hienosti joka välissä muistaa kehua onnistumisista. Teini-ikää lähestyvien nuorten kanssa vaaditaan jämäkkyyttä ja motivoivaa ohjeistamista. Ohjeet rämähtävät välillä niin hyvin jopa pleksin läpi, että katsomon penkillä istuvan äidinkin ryhti oikenee sen kaksikymmentä senttiä. Tämä valmentaja saa joukkueen syttymään peliin ja kannustaa ylittämään itsensä.
Jokaisen menestyneen joukkueen taustalla on asiansa osaava toiminnan organisoija. Kun kehityskaari on ollut huomattavan nousujohteinen, ollaan taatusti tehty oikeita asioita jään ohella myös suunnittelupöydän äärellä. Hyvä valmentaja osaa kommunikoida, rakentaa luottamusta ja siltoja. Tämä valmentaja saa ikävänkin asian muotoiltua hellävaraiseen pakettiin. Synonyymi tälle valkulle on luotettava, turvallinen ja ihminen, joka osaa kohdata nuoret yhdenvertaisesti. Joka ikinen treeneissä saatu kehu on talletettu näiden nuorten mieleen. Näkisipä hän joskus itse, miten kehuillaan on saanut pelaajan kasvot loistamaan kilpaa Naantalin auringon kanssa. Tämä valmentaja luo luottamuksen ilmapiiriä ympärilleen. Luulenpa, että kesällä kärpäsenkin hengiltä läiskäistessään, tulisi katumapäälle ja yrittäisi elvyttää henkiin uudelleen. Kun maailma on kova, on onni, että näillä nuorilla on tämän valmentajan kaltainen turvasatama. Tämä valmentaja on opettanut jääkiekon ohella, periksiantamattomuutta ja positiivisen ilmapiirin merkitystä.
Jonkinlaisen onnenpotkun koemme saaneemme myös maalivahtien valmennuksen suhteen. Voiko enempää toivoa, kun valmentajan, josta välittyy rakkaus lajiinsa ja joka kykenee siirtämään oppinsa ja nuoruuden intonsa jatkumona eteenpäin. Toivon, että hän huomaa kuinka suuri esikuva näille nuorille onkaan. Tämän valkun pelejä seuranneena, ei ole jäänyt epäselväksi miksi joukkueemme jokainen maalivahti on ottanut harppauksia eteenpäin ja saanut itsevarmuutta sekä tarvittavaa tukea tekemiseensä. Tosiasia kuitenkin on, että yhdessä me olemme vahvempia. Yhdessä tekemisellä ja toistemme tukemisella saavutetaan aina enemmän kuin yksin. Tästä meillä on hienona esimerkkinä jääkiekkojoukkue. Vaikka joukkue olisi täynnä toinen toistansa kovempia yksilöpelaajia, ei joukkue menesty, mikäli yhteispeli ei toimi. Itsekkyydelle tai vastakkainasettelulle ei ole yksinkertaisesti tilaa, kun olemme tekemisissä joukkuetoiminnan kanssa.
Yksi hienoimpia oppeja, jonka koen valmentajiemme nuorillemme opettaneen, on jokaisen ihmisen kunnioittaminen. Meille jokaiselle jääkiekkopiirin ihmiselle pitäisi olla tuttua Jääkiekkoliiton kunnioita peliä -ohjelma. Mutta onko kuitenkin matka sanoista tekoihin monille seuroille ja joukkueille piirun verran liian pitkä matka? Asenteet ja käytösmallit imetään hyvin herkästi ympäröivien ihmisten esimerkin ja puheiden mukaisesti. Jääkiekkoliiton ohjelman tarkoituksena on tehdä jääkiekosta reilumpaa ja turvallisempaa kaikille sen osapuolille. Valmennustiimimme laittoi pelaajamme kotitehtävänä itse pohtimaan kuinka suhtautuvat esimerkiksi häviöön pelissä. Kenen syy häviö oli? Kenen ansiota voitto oli? Mitä kommentoit vastustajalle kun häviämme? Entäpä kun voitamme? Kun elämme verrattain itsekkäässä maailmassa, onko todella vastuu vain kuulijalla. Entäpä jos opettaisimme nuorillemme ottamaan vastuuta myös heidän omasta käyttäytymisestään.
Tärkeimpänä oppina valmentajiltamme pidän sitä, että vaikka häviämme, me käymme jonossa kättelemässä vastapuolen pelaajat. Tämä esimerkki, että kykenemme myös siinä pettyneessä ja harmistuneessa mielentilassa kunnioittamaan vastustajaamme, on kaiken lähtökohta. Välillä kohtaamme joukkueita, jotka eivät saavu jäälle häviön jälkeen kättelemään. Meistä jokainen varmasti tietää mitä padotut tunteet mielelle tekevät. Miten käy painekattilalle, kun ei ole enää yhtään venttiiliä, josta päästää ilmaa ulos? Aivan. Kun me opettelemme käsittelemään myös negatiivisia tunteitamme, on se kultaakin arvokkaampaa valuuttaa teini-ikäisen mielelle. Kiitos kun laitatte nuoremme välillä myös epämukavuusalueelle ja näytätte, että vaikka välillä käydään polvillaan, aina sieltä noustaan. Vanhan sanonnan mukaan ”koko kylä kasvattaa”. Tämän ajatuksen taustalla on, että vanhemmat eivät ole ainoita kasvattajia, vaan muutkin aikuiset voivat asettaa rajoja, puuttua ja tukea heitä. Kasvatus ei ole suinkaan vain kieltämistä, vaan ensisijaisesti myös positiivista ohjaamista ja välittämistä koko yhteisön voimin. Te teette erityisen hienoa työtä opettaessanne lajitaitojen ohella tunnetaitoja ja mikä tärkeintä, itseensä uskomista.
Meidän joukkuettamme ei tällaisenaan olisi, ilman teitä valmentajia. Jokainen teistä, myös ne resursseiltaan harvemmin mukana olevat toimijat, tuovat oman tärkeän lisänsä toimintaamme. Kiitos, joka harmittavan usein jää sanomatta. Kiitos, joka peittyy ”olipa huiput pelit”- kommentin alle. Kiitos kun tulette paikalle. Kiitos kun haluatte auttaa nuoriamme menestymään.
Sydämellinen kiitos koko joukkueemme puolesta!