Jussi Pirttikankaan rehellisin ilta Ice Cage 6:ssa – ”En oo tyytyväinen mihinkään”

ByUrheilusivu

10.1.2026

Jussi Pirttikankaan Ice Cage 6:n voitto Leinosta vastaan ei ollut juhlahetki. Päinvastoin. Ottelun jälkeen fiilis oli kaikkea muuta kuin euforiaa.

”Olipa paska ja raskas matsi ku ei keuhkot toiminu.”

Lause tiivistää illan ytimen. Kyse ei ollut teknisestä ilotulituksesta tai näyttävästä tyrmäyksestä, vaan selviytymisestä.

Kun peli muuttuu kesken ottelun

Pirttikangas kertoo, että ottelusuunnitelma oli alun perin rauhallinen, kontrolloiva. Mutta kolmannen erän alkaessa tapahtui jotain täysin uutta.

”En oo koskaan miettiny kesken matsia, että johdan pisteillä ja nyt pitää pakitella ja pelata varman päälle.”

Se kertoo kokemuksesta – mutta myös tilanteen poikkeuksellisuudesta. Vastustaja ei pakottanut teknisiin virheisiin, mutta ottelun luonne oli fyysisesti ja henkisesti raskas.

”Rikun ois pitäny prässätä enemmän. Sillä ois saanu mun hapen kokonaan pois.”

Voitto, joka ei tunnu voitolta

Yllättävintä on Pirttikankaan oma arvio suorituksestaan:

”En oo tyytyväinen mihinkään.”

Harva voittaja sanoo noin ääneen. Vielä harvempi perustelee sen näin avoimesti. Ottelu oli yhtä aikaa fyysinen kamppailu ja uran kovin henkinen testi.

”Kaikki odotti, että voitan – ehkä vielä tyrmäyksellä. Loin kovimmat paineet ikinä ja ne nosti stressitasot tappiin. Itseluottamus oli nollissa matsiin lähtiessä.”

Silti hän voitti.

Seuraava askel: vapaaottelu ja painipainotteinen arki

Katse on jo seuraavassa ottelussa, jonka Pirttikangas haluaa olevan vapaaottelua. Treeniarkeen tulee selkeä muutos.

”Reeni muuttuu painipainotteiseksi.”

Palautumisesta hän ei tee numeroa. Ottelu oli perjantaina – sunnuntaina hän oli jo salilla normaalisti.

Maga-matsi on se jota odotan eniten

Yksi asia nousee esiin ylitse muiden tulevaisuuden suhteen: Maga-ottelu.

”Se on matsi, jonka ihmiset haluaa nähdä.”

Pelko ei liity vastustajaan, vaan lopputulokseen.

”Eniten pelkään häviötä. Ihan sama kuka on vastassa.”

Kulissien takana: hermostuneisuus ja Pride FC

Ottelupäivänä Pirttikangas ei ole ulospäin äänekäs. Sisäisesti tunnelma on toinen.

”Sisäisesti hermostunut, kun odotan omaa vuoroa päästä häkkiin.”

Yksi asia on ja pysyy: musiikki.

”Pride FC soi monta kertaa putkeen pukkarissa ennen h-hetkeä.”

Tappion ajatus ja miksi tätä tehdään

Mahdollinen tappio käydään aina läpi etukäteen.

”Mietin miltä tuntuu lähteä takas pohjoseen tappio niskassa. Mutta matsin lähestyessä se katoaa.”

Hetkittäin koko homma kyseenalaistuu.

”Ennen matsia miettii, että miks helvetti sitä tekee tätä, ku kaikki tunneskaalat käy läpi.”

Silti yksi asia on varma:

”Työltä tää ei oo ikinä tuntunu.”

Loppusuora häämöttää

Pirttikangas sanoo sen suoraan – kahden vuoden päästä hän on eläkkeellä.

”Tämä on viimeinen vuosi kun ottelen.”

Plan B on yksinkertainen.

”One more year – jos en saa lopettaa omilla ehdoilla, terveenä.”

Hän ei enää jahtaa näyttöjä tai hyväksyntää.

”Itselle ei ole enää mitään todistettavaa.”

Ja kun ura joskus päättyy?

”Tyylistä ja asenteesta.”

Ei yhdestä ottelusta. Ei yhdestä tyrmäyksestä.
Vaan tavasta olla ottelija – ja ihminen.

Kuva: Photolies.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *